9 research outputs found

    Rautatieliikenteen simuloinnin merkitys ratakapasiteettihakemusten yhteensovittamisessa

    Get PDF
    Kansallinen tavaraliikenne avautui Suomessa kilpailulle vuoden 2007 alussa. Tämän seurauksena valtion rataverkolle voi tulla aiemmin yksinoikeudella liikennöineen VR Osakeyhtiön lisäksi myös muita kuljetusyrityksiä. Liikennöinnin yhtenä edellytyksenä on se, että yritykselle on myönnetty ratakapasiteettia liikennöintiä varten. Ratahallintokeskus sovittaa yhteen eri hakijoiden ratakapasiteettihakemukset ja laatii ratakapasiteetin jakoehdotuksen. Työn tavoitteena oli selvittää, voidaanko rautatieliikenteen simulointia hyödyntää ratakapasiteettihakemusten yhteensovittamisprosessissa. Rautatieliikenteen simuloinnilla tarkoitetaan junaoperaatioiden jäljittelemistä tietokonemallin avulla. Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tapaustutkimuksesta, joka toteutettiin sveitsiläisellä OpenTrack-simulointiohjelmalla. Tutkimuksessa havaittiin, että simuloinnista on hyötyä ratakapasiteettihakemusten yhteensovittamisen kannalta. Simuloinnilla voidaan tarkistaa yksittäisten junien kulku reunaehtojen puitteissa sekä aikataulun toimivuus perustilanteessa ja lievissä häiriötilanteissa. Mikäli yksittäiselle junalle voidaan laatia useita erilaisia aikatauluvaihtoehtoja, tai mikäli useat eri yritykset ovat hakeneet samaa ratakapasiteettia hieman eri lähtö- ja tuloajoilla, voidaan laatia useampia vaihtoehtoisia ratkaisuja ratakapasiteetin jakoehdotukseksi. Näitä aikatauluvaihtoehtoja voidaan vertailla simuloimalla aikatauluja erilaisissa häiriötilanteissa. Häiriötilannesimulointien perusteella voidaan valita aikatauluvaihtoehdoista liikenteelliseltä kannalta paras, eli aikataulu joka on kaikkein stabiilein useissa erilaisissa häiriötilanteissa. Liikenteellisen paremmuuden vertailukriteereiksi soveltuvat parhaiten junien viivytykset asemilla, esimerkiksi keskimääräiset viivytykset tai viivytysten summa. Viivytyksiä voidaan tarkastella erikseen tavaraliikenteen ja henkilöliikenteen osalta tai molemmat yhdessä, ja joko yksittäisten, tärkeimpien asemien osalta, pelkästään pääteasemien osalta tai ottamalla vertailuun mukaan kaikki pysähtymisasemat yhteensä. Eri aikatauluvaihtoehdoista voidaan myös valita ne junat, jotka ovat vähiten myöhässä eri häiriötilanteissa. Näistä junista voidaan muodostaa kokonaan uusi aikatauluehdotus, jonka stabiilius tulee tutkia vastaavasti häiriötilanteilla. Yhteensovittamisprosessissa käytettävän työkalun tulisi olla nopea käyttää, koska prosessiin käytettävissä oleva aika on vain muutaman kuukauden mittainen. Ohjelman tulisi mallintaa verkko riittävällä tarkkuudella, jotta yksittäisten junakohtaamisten seuraukset esimerkiksi ratapihoilla tulevat esille. Lisäksi ohjelman tulisi kyetä mallintamaan riittävän suuria alueita, mieluiten niin, että tutkittava osuus, kuten tietyn junaryhmän ratakapasiteettihakemukset, olisivat kokonaisuudessaan mallissa. Tämän tutkimuksen tapaustutkimuksessa käytetty ohjelma OpenTrack soveltuu prosessiin, jos tutkittavasta alueesta on valmiiksi käytettävissä tarvittava malli, sillä mallin rakentaminen on hidasta, vaikka varsinainen simulointi ja tulosten käsittely on nopeaa. OpenTrack mallintaa junaliikkeet yksityiskohtaisesti ja sillä voidaan simuloida myös häiriötilanteita
    corecore